Pelko
Kirkkoherra Pietari Paavonpoika käveli uuden seurakuntansa Pirunvuoren hautausmaalla. Se oli rauhoittavaa. Hän katseli hautakiviä ja niiden tekstejä. Kirkkoherra laski edesmenneiden ikiä ja vertaili itseensä. Hän pysähtyi vanhan kiven kohdalle ja luki…
Kirkkoherra
Pietari Paavonpoika
S: 09.09.1854
K: 01.03.1920
Olkoon Jumala hänelle armollinen
Hän luki tekstin kahteen kertaan. Saman niminen kuin hän itse. Ja sama syntymäpäivä mutta eri vuosisata. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin. Olipa outo juttu. Tämä tuntui suorastaan karmaisevalta. Siis samanikäinen kuollessaan… melkein. Muutaman päivän vanhempana kuollut kuin kirkkoherra itse nyt oli. Tuo päivä… Tuo kuolinpäivä olisi siis ensi sunnuntaina. Ja silloin hänellä olisi ensimmäinen saarna seurakunnan kirkossa. Kirkkoherraa puistatti.
Yö oli karmea. Painajaiset saapuivat aina uudestaan ja uudestaan. Aamulla Kirkkoherra asteli horjuen toimistoonsa. Ajatus tuosta edesmenneestä kaimasta ei hellittänyt. Mieli sekaisena hän alkoi valmistelemaan sunnuntain saarnaa. Hän kirjoitti:
” Nyt kun minä tänään poistun luotanne…
Jaa-a, elossa taitaa olla sunnuntain jälkeen vielä kirkkoherra...
VastaaPoistaEi sitä tiedä? Pelko voi olla tosi paha.
PoistaSaattaa tuollainen sattuma pelottaa.
VastaaPoistaKyllä se voi aatoksia herättää
Poista