Juhlat
   Juhlista minä en pidä. Istua ja seurustella ihmisten kanssa. Olla virallisen näköinen ja olla vielä viihtyvinäänkin. Kuunnella typerää jutustelua. -Onneksi ei sada!-Kuinkas te voitte tänään.- Entäs se teidän poika? jokos se (vihdoinkin) pääsi sinne kouluun? Eikö teillä (vieläkään) ole lastenlapsia. Voivoi kun ne on niin mukavia.
 Ja muita aivan turhia kysymyksiä ja kommentteja. Mitä hankalampia kysymyksiä, sitä tyytyväisenpiä on kysyjät. Ei passaa mulle tällänen.

   Esimerkiksi häät. Heti alkuun ainakin puolet porukasta on täysin vieraita.  Ja toistakin puolta tapaa vain silloin kun on ilmaista viinaa tarjolla.  -Minä olen se ja se sulhasen puolelta. Kylläpä on kaunis morsian.(Taitaa olla pieniin päin). -Ja niin kaunis hääpuku.(miks ihmeessä se pullottaa noin vatsan kohdalta). -Taitaa huomenna tulla ukkosta.

   Tai ristiäiset! -Voi kun soma vauva. -Voivoi kun on pienet sormet ja varpaat. -ihan on isänsä näköinen.(ja se ei ole paljon se) -Lällällää.- Kutikutikuti! -Voi hellanduudelis sentään! -Piteleepä kauniita ilmoja. Kuka näitä kaikkia hölötyksiä kestääkään.

   Sitten vielä pitäisi pystyä puhumaan kaikkien kanssa jotain smool toolkkia. Hymyillä, nyökytellä päätä ja olla ymmärtävinään miksi puunkanto hinta on niin korkeella. Sahaisivat lähempää tyveä niin ei olisi korkeita kantoja. Koko asia ei kiinnosta.

   Tai kuunnella kun setä sai hyvän hinnan siitä vanhasta autosta. Olihan itse maksanut vähemmän ja ajanut vielä 100000 km ja voittoa tuli vielä. (peevelin valehtelija). 

   Ja sitten se puku! Tumma puku ja valkoinen paita ja kravatti. Totta kai kravatti! Oli lämpötila vaikka 30 astetta plussan puolella. Hikoilla kuin pieni eläin ja nauttia juhlista. Puku päällä. Tottakai!  Ja kahvia täytyy juoda ainakin 3 kupillista ja se on vähimmäis määrä. Pullaa ja liian makeaa kakkua. Ja paljon. Ei voi kieltäytyä. Sitä kun on epäkohtelias jos kieltäytyy. Tuli sitten kahvia ja kakkua vaikka korvista ulos. Lisää vain.

   Ja matkat. Oli ne juhlat sitten vaikka toisella puolen suomea. Sinne täytyy mennä. Ja täytyy ottaa se vanha tätikin mukaan. Ja siskon muksut. Vaikka autoon ei mahtuiskaan. Eihän ne voi mennä junalla. Ja tietenkin sitten pysähdytään joka toiselle huoltoasemalle vessaan. Eihän kaikki voi käydä samalla kertaa. Eihän se hätäkään ole yhtäaikaa.

   Ei! Kyllä minä ne juhlat jätän mielelläni muiden juhlittaviksi. Ei ne ole minua varten... Paitsi tietenkin jos ne järjestää joku muu minun kunniakseni. Minähän olen kuitenkin sen arvoinen. Minun takiani kannattaa muiden hiukan kärsiä ja eihän minun vuokseni järjestetyt juhlat ole hankaliat kenellekkään! Eihän? ;)