Kahvilassa
- Pekuhan se siinä… moi
- Hmmm… Liisa.
- Kantapaikka on säilynyt?
- Hmmm…
- Kiva nähdä pitkästä aikaa
- Hmmm… Onko?… 3 vuotta…Yli
- … Ootsä vihanen… vielä
- …Hmmm…
- Emmä olis halunnut sillai… Se vaan meni…
- Ihan totta. Mua on vaivannut tää juttu kokoajan. Mä… Mä pyydän anteeks. En mä halunnut loukata sua. Älä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
- Hei… Kamoon! Sä läksit 3 vuotta sitten noin vaan. Nyt sä varmaan tulit pyytämään takas niitä sukkapuikkoja. Ei sulta muuta jäänyt. Ei edes kirjettä. Et vastannut soittoihin tai tekstareihin. Hammasharja vaan katos… Ja muut tavarasi. Paitsi nuo sukkapuikot. Se oli kuin olisit sylkäissyt vasten naamaa…
- Henkilökohtaisesti…
- Hyvästi!
Sukkapuikot :D :D
VastaaPoistaKaikessa traagisuudessaan tämä oli aika hilpeä juttu!
Näin minä tämän ajattelin. Ja kuinkas muuten tällaiseen tarinaan liität puikon? :-)
PoistaKait se melko henkilökohtaista on, kun välit menee tuohon malliin.
VastaaPoistaKyyllä. Kyllä se on henkilökohtaista!
PoistaHehheh, vieköön sukkapuikkonsakin!
VastaaPoistaJos on enää 3 vuoden jälkeen tallella.
PoistaToivottavasti Pekulle jäi myös villasukkia!
VastaaPoistaHauskan sairas stoori!
Jaa'a? Tuota en ajatellutkaan.... Hmmm?
Poista
VastaaPoistaHihi, että jotain sentään jäi.
Jotain jäi mutta onkohan enää tallella
PoistaHammasharja oli kait tärkeimmät kuin sukkapuikot. Olikohan sukkapuikkojen jättämisessä jokin viesti.
VastaaPoistaTuota en tullutkaan ajattelleeeksi. Mikähän se viesti olisi voinut olla?
Poista