Krapu: Uinua, terveellinen, hiki

Rannalla

Rantakivelläni istui vieras tyttö. Astelin kiven viereen. 

• Teeppäs tilaa että minäkin mahdun. 

Tyttö raotti toista silmäänsä ja sulki sen jatkaen uinailuaan. Minä änkesin viereen. Tyttö kurkkasi uudestaan silmiennsä raosta.

• Häivy!
• Kuulehan. Minä olen aika hikinen. Ei varmasti ole kiva jos ollaan liian liki.
• Häivy!!! Sulle ei ole terveellistä tulla siihen. 
• Älähän nyt. Kaksin aina kaunihimpi.
• NO NYT SE TURPA KIINNI TAI SE TURPOO KIINNI!!! HÄIVY!!!
• Noin kiltin näköinen neitokainen ja tuollaisia laskee suustaan. Mikäs nyt mättää. Onkos poikafrendi jättänyt? Vai eikö äiti antanut lupaa mennä tanssuihin?

Tyttö siirtyi sivummalle tehden tilaa katsoen minua päästä jalkoihin. Ja laittoi silmät kiinni.

Krapu: Puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Kahvilassa

• Pekuhan se siinä… moi
• Hmmm… Liisa.

• Kantapaikka on säilynyt?
• Hmmm…

• Kiva nähdä pitkästä aikaa
• Hmmm… Onko?… 3 vuotta…Yli

• … Ootsä vihanen… vielä
• …Hmmm…

• Emmä olis halunnut sillai… Se vaan meni…
•  

• Ihan totta. Mua on vaivannut tää juttu kokoajan. Mä… Mä pyydän anteeks. En mä halunnut loukata sua. Älä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
• Hei… Kamoon! Sä läksit 3 vuotta sitten noin vaan. Nyt sä varmaan tulit pyytämään takas niitä sukkapuikkoja. Ei sulta muuta jäänyt. Ei edes kirjettä. Et vastannut soittoihin tai tekstareihin. Hammasharja vaan katos… Ja muut tavarasi. Paitsi nuo sukkapuikot. Se oli kuin olisit sylkäissyt vasten naamaa… 

•  
• Henkilökohtaisesti… 

• Hyvästi!

Krapu: pudota, keittiö, vasen

Retkellä

Aamu-uinnilla käyty. Kasasin risukeittimen tottuneesti. Retkikeittiö oli valmis. Olin kerännyt jo illalla valmiiksi risuja metsästä. Aluksi kuitenkin laitoin sisään keittimeen kuivaa ”pikkuklapia”. Vähän tuohta päälle. ”Vuolin” puukolla kipinää tuluksesta. Kipinät putoilivat tuohen päälle  joka syttyikin ja sytytti samalla ”klapit” palamaan. Pudottelin risuja tulipesään. Pakki risukeittimen päälle ja veteen lisäsin kaurahiutaleita ja suolaa. Hetkenpäästä puuro jo kiehui ja hämmentelin sitä vasemmalla kädellä soheltaen. Oikealla kaadoin vettä pakinkanteen. Pakki pois ja kansi tilalle. Kohta olisi nuotiokahviakin. 

Lähellä rantaa ui pari sorsaa norkoillen leipäpalaa. Saimaa oli tyyni ja yhtään venettä ei näkyvissä. Aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta.

Rauha oli aivan täydellinen. 

Krapu: Ikä, vanha, vainaja

Jatkoa tarinaan    https://paavokin.blogspot.com/2020/02/tulipa-mieleen-hautausmaallla.html





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saarna

Kirkkoherra Pietari Paavonpoika nousi uuden seurakuntansa kirkon saarnastuoliin. Kirkkosali oli aivan täysi. Hän katsoi kirkkoväkeä hetken hiljaa. Ja aloitti saarnansa:

   ”Hyvät seurakuntalaiset.

     Kävelin viime viikolla tuolla seurakunnan hautausmaalla. Siellä oli yksi vanha hautakivi joka järkytti minua. Haudassa lepäsi vainaja jolla oli sama nimi kuin minulla. Hän oli syntynyt samana päivänä kuin minä. Tänään olemme saman ikäisiä kuin hän oli jättäessään tämän maallisen vaelluksensa. Vain tasan sata vuotta erottaa meidät. Ja hän oli tämän Pirunvuoren seurakunnan kirkkoherra. Tunnen itseni tänään liian vanhaksi.”

Kirkkoherra katsoi hiljaista kuulija kuntaansa ja laskeutui alas saliin saarnastuolista ja asteli sakastiin, istuutui tuolille eikä enää liikkunut.

Krapu: Heikko, tervehtiä, keskiviikko

Heikko hetki

Petu istui sohvalla, tuijotti kossulasiinsa ja mietti. Keskiviikkoilta tuli vietettyä taas kuppilassa. Ja Mirakin oli ollut siellä. Ja tottakai niinkuin joka kerta he lähtivät yhdessä Miran kämpälle. Noo… olihan se tietenkin sen arvoista. Niinkuin aina. Sängyssä heillä synkkasi hyvin. Kenenkään muun mukaan nykyään Petu ei lähtenytkään. Ja tuntui se Mirallekin maistuvan. Ainahan hän tuli suoraan Petun viereen istumaan. 

Mutta viime keskiviikkona kun he loikoivat sängyssä nautinnon jälkeen tuli se heikko hetki. Hän meni kosimaan Miraa ja tiesi heti ettei olisi pitänyt kysyä. Mira oli pompannut rinnat heiluen kauemmas. Katsonut Petua kummissaan. Ja oli vastannut: ”Tuota kysymystä tervehdin ilolla”.

Tulipa mieleen hautausmaallla

Pelko

  Kirkkoherra Pietari Paavonpoika käveli uuden seurakuntansa Pirunvuoren hautausmaalla. Se oli rauhoittavaa. Hän katseli hautakiviä ja niiden tekstejä. Kirkkoherra laski edesmenneiden ikiä ja vertaili itseensä. Hän pysähtyi vanhan kiven kohdalle ja luki…

                         

                         Kirkkoherra

                   Pietari Paavonpoika

                            

                        S: 09.09.1854

                        K: 01.03.1920

                Olkoon Jumala hänelle armollinen

  Hän luki tekstin kahteen kertaan. Saman niminen kuin hän itse. Ja sama syntymäpäivä mutta eri vuosisata. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin. Olipa outo juttu. Tämä tuntui suorastaan karmaisevalta. Siis samanikäinen kuollessaan… melkein. Muutaman päivän vanhempana kuollut kuin kirkkoherra itse nyt oli. Tuo päivä… Tuo kuolinpäivä olisi siis ensi sunnuntaina. Ja silloin hänellä olisi ensimmäinen saarna seurakunnan kirkossa. Kirkkoherraa puistatti. 

  Yö oli karmea. Painajaiset saapuivat aina uudestaan ja uudestaan. Aamulla Kirkkoherra asteli horjuen toimistoonsa. Ajatus tuosta edesmenneestä kaimasta ei  hellittänyt. Mieli sekaisena hän alkoi valmistelemaan sunnuntain saarnaa. Hän kirjoitti:

            

              ” Nyt kun minä tänään poistun luotanne…

Krapu: Aalto, soutaa ja myrsky

Melontareissu

Keski-ikäinen mies työnsi kajakkinsa nokka edellä veteen. Hän pujottautui istuinaukkoon ja ähelsi aukkopeitettä kiinni ennenkuin kajakki hörppäisi vettä. Perä jo kahisi rantahiekkaa vasten. Kajakki uhkasi kääntyä poikittain aaltoihin. Hän sai aukkopeitteen kiinni ja alkoi meloa. Aallokko oli isoa.

Hetken päästä vastaan tuli soutuvene. Soutaja kysyi tarvitaanko apua. Keski-ikäinen mies heilautti vain melaa kiitokseksi ja meloi edelleen. Eihän tämä nyt sentään myrsky ollut. 

Keski-ikäinen mies ohitti niemenkärjen ja joutui kääntämään sivu aallokkoon. Nyt tarvittiin kokemusta jota hänellä ei ollut. Hän laski aaltoja. Oliko joka seitsämäs isompi? Muutama vyöryi yli kajakin kastellen melojan.

No nyt hänellä oli kokemusta.